Taas on yksi talvi taiteiltu pelakuiden kanssa. Valon ja viileyden kanssa tasapainoilu alkaa olla loppusuoralla. Pelakuut noudattavat selkeää vuosirytmiä. Lokakuusta helmikuun loppuun niitä talvetetaan viileässä ja mielellään pienessä valon pilkahduksessa. Maalis-huhtikuussa pelakuut nostetaan auringonvaloon ja tarvittaessa niiden kukkamullat vaihdetaan. Pienen odottelun jälkeen niitä voi leikellä ja varovaisesti lannoittaa.

Onnekkaat kasvihuoneen omistajat voivat lämpimänä keväänä nostaa aarteet kasvihuoneeseen odottamaan kesäkauden alkamista. Muutoin kesää odotellaan ikkunalaudalla. Kesäkausi menee ihanuuksia ihastellessa ja syksyllä niille luetaan iltasatu ja rakkaat lapsoset pannaan nukkumaan.

Voiko pelakuita olla liikaa? 

Aiemmin olisin vastannut, että ei voi, mutta tämän talven jälkeen totean, että kyllä voi. Olen ahnehtinut elämääni aivan liikaa pelakuita. Kesällä se ei haittaa, sillä pelakuita voi sijoittaa minne tahansa, sisälle tai ulos. Talven tullessa ahneudella on hintansa.

Syitä pelakuutulvaan on useita

Pelakuiden täyttämät pöytätasot saavat itsekriittisen pohdinnan liikkeelle. Kiinnostukseni kokeilla siemenkasvatusta itsekerätyistä pelakuun siemenistä on ollut yksi syy siihen, että homma lähti lapasesta. (Siemenkasvatuksesta kerron vanhoissa blogeissani, mm. http://xn--kyltienmolemminpuolin-71b.fi/itsekeratyt-pelakuun-siemenet/ ) Tänä keväänä päätökseni jättää pelakuiden kylvöt väliin, on onneksi pitänyt.

Toinen pulma on se, etten voi heittää mitään kasvia tai sen versoa roskiin. Kun siistin pelakuita, pistokkaita kertyy läjäpäin. Ikkunalaudat täyttyvät juurtuvista pistokkaista ja uusi kierre on valmis. Jaan pelakuita jokaiselle, joka osoittaa niitä kohtaan mitään mielenkiintoa. Joskus jopa tuputan niitä puoliväkisin uusiin koteihin. Olen tainnut muuttua sekä pelakuuahnehtijaksi että pelakuuriivaajaksi.

Talvettamispaikkoja ja –tapoja

Pelakuuharrastajat sanovat, että talvettamista kannattaa kokeilla valitsemalla talvetuspaikaksi vähiten huono vaihtoehto. Aina kannattaa kokeilla! Pelakuut selviävät monenlaisesta talvisäilytyksestä, usein mukana on vähän tuuriakin.

Kasvivalot apuna talvetuksessa

Meidän pelakuut ovat pääosin viettäneet talven kasvilampun valossa. Osa on ollut valotykityksessä viileässä (+7 °C) ja osa huoneenlämmössä. Huoneenlämmössä oleilleet ovat pärjänneet talven yli hieman paremmin. Sisätiloissa pelakuut eivät päässet ränsistymään, sillä ne olivat jatkuvan silmälläpidon alla. Niiden kastelua oli myös helppo säätää.

Muotoillut pelakuut vai villinä rönsyilevät luonnonlapset?

Suurin osa pelakuistamme on saanut kasvaa villinä ja vapaana. Siinäkin on puolensa. Vanhemmiten oman tahtonsa mukaan kasvava pelakuu saattaa näyttää kiemurtelevine varsineen surkealta.

Tänä keväänä aion saksia pelakuut kunnolla, jotta ne haarautuisivat tuuheaksi kasvustoksi. Viime keväänä vaihdoin pelakuiden kukkamullat ja saman tien leikkasin osan niistä siistimmäksi. Se oli virhe. Pelakuuparat hädin tuskin selviytyivät turhan rankasta käsittelystäni. Nyt annan niiden mullanvaihdon jälkeen huilata ainakin pari viikkoa ennen saksimista.

Muutama suosikkini saa kuitenkin jatkaa luonnonlapsen elämää. Drottningminne tummanpinkkeine kukkineen kasvaa jo pensasmaisissa mitoissa. Sen olemukseen sopii rönsyilevä ulkomuoto. Sen versot ovat paksut ja vahvat, eivätkä näytä pitkinäkään ”nääntyneiltä”. Runsaskukkaisena se onkin yksi suosikeistani.

Pelakuut uusiin multiin – aikamoinen sotku 

Nyt maaliskuun alussa aion vaihtaa kaikkien pelakuitteni mullat. Olen aloittanut mullanvaihdon kaupunkikodissa ja viikonlopun aikana rehkimme siskon kanssa mullanvaihdon parissa mökillä.

Mökillä levitimme 2 x 3 metrisen muovisen kevytsuojapeitteen pesuhuoneen lattialle. Kannoimme pelakuut ja siinä sivussa muitakin huonekasveja mullanvaihtotehtaaseen. Vanhat mullat kipattiin yhteen jätesäkkiin, ja kuivuneet kasviosat rapsittiin toiseen jätesäkkiin.

Oikeaoppisesti ruukut olisi pitänyt pestä huolella, mutta sen vaiheen jätimme väliin. Pelakuut palautettiin entisiin ruukkuihin. (Olemme olleet onnekkaita ja pelakuillamme ei ole toistaiseksi ollut kasvitauteja.)

Kasvatusalustaksi sekoitimme tavallista kukkamultaa ja hiekoitus- ja puutarhamursketta

Tämä sekoitus toimii meillä hyvin. Lisäksi se on edullinen kasvualusta. (8 litran murskesäkki maksaa vain alle 3 euroa. Savesta tehty murske on luonnontuote, jota voi sekoittaa mullan sekaan silloin, kun halutaan keventää kasvualustaa ja parantaa sen rakennetta. Murske lisää kasvualustan ilmavuutta ja vedenläpäisykykyä ja edistää siten kasvien juurtumista.)

Kasvualustan koostumuksella on yllättävän suuri merkitys pelakuiden juurten vahvistumiselle

Pelakuun juuret ovat aika pienet ja talven jälkeen kutistuneen ja surkean oloiset. Käsittämätöntä, miten ne ovat säilyneet hengissä pieneksi kutistuneessa kuivuneessa multapaakussa!

Ne pelakuut, jotka olivat kasvaneet hyvin rouheisessa kasvualustassa (isojen piharuukkujen pohjia oli täytetty jopa puuhakkeella), olivat kasvattaneet huomattavan vahvat ja kymmeniä senttejä pitkät juuret verrattuna perus-kukkamullassa kasvaneisiin vastaaviin. Juuret olivat joutuneet oikein tosissaan tekemään kasvualustassa töitä.

Pelakuut kasvavat meillä muovisissa (kierrätetyissä) kasvatusruukuissa

Mustat muovipurkit ovat rumia mutta käteviä. Kasvatusruukkujen suojaksi laitamme esteettisyyssyistä kesällä jotain vähän nätimpää, yleensä suojaruukut. Kasvatusruukkuja on kätevä sijoittaa myös muihin astioihin kuten vanhoihin emalikattiloihin tai puulaatikoihin.

Pieni tilkka vettä pelakuiden juurille ja lisää valoa

Mullanvaihdon jälkeen lorautimme tilkan vettä niiden juurille. Osa kasveista pääsi luonnonvaloon mutta osa joutuu vielä odottelemaan kevättä kasvivalojen voimin.

Ja sitten pelakuiden kuvakavalkadia viime kaudelta!

Pelakuiden tosiharrastajat ovat tarkkoja lajikkeiden nimistä. Minustakin on kiva tietää kasvin nimi ja sen alkuperä. Monet pelakuuni ovat kuitenkin nimettömiä. Niitä on kertynyt pistokkaina matkoilta tai lajike ei ole aito ja alkuperäinen itsetehdyn siemenlisäyksen takia. Lisäksi olen saanut nimettömiä pistokkaita tutuiltani.  Yhtä kaikki ne ovat aivan ihania!

Katseltuani näitä viime kesän pelakuu-kuvia, kadun sitä, etten tänä vuonna ole siemenkasvattanut uusia lajikkeita. Taidanpa pyörtää päätökseni ja alkaa tutkia siemenpussukoitani….

Kevään merkkejä – ihanaa!

Viikonloppuna bongasimme lumikelloja rantasaunan edustalta pihajasmikkeen juurelta!

Varma kevään merkki on myös se, että alamme virittää suojahuppuja rhodojen ja pienten havupuiden suojaksi. Vanhat (edellisen käytön jälkeen pestyt) pussilakanat ja muut liinavaatteet sipaistiin havujen ympärille, jotta kevätaurinko ei kuivattaisi niitä hengiltä.

Tästä se kaivattu viherpeukalointi taas alkaa!